Einstein ja työnhaku

Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan pääsääntöisesti markkinoinnista, mutta sivuaa myös työnhaun problematiikkaa, tällä kertaa Einsteinia lainaten. Mekaanisen hakemusten kirjoittamisen sijaan voi kokeilla jotain muuta - ihan rohkeasti, se voi vaikka toimia. Minulle se toimi, minulla on nyt työpaikka, on ollut jo jonkin aikaa. Ehkä senkin takia on tänne kirjoittelu ollut hieman vähemmällä huomiolla, yritän parantaa tapani...

Asiasta puhutaan

Tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoittaa yli 50-vuotiaitten johtajien ongelmista löytää uusia työpaikkoja. Yhdeksi syyksi nostetaan työnantajille aiheutuva riski työkyvyttömyyseläköitymisestä johtuvista maksuista. Riski on suurempi - ja todella merkittävä - suurille yrityksille, pk-yritysten riski jaetaan yhteisestä vakuutuspotista. Samalla tulee mieleen, että onko tämä sama asia taustalla myös yritysten halussa hankkiutua eroon ikääntyvistä työntekijöistä? Sellaistakin kuulemma tapahtuu.

Työn saantia edistävät viranomaiset...

Kävin puolivuosittaisella kontrollikäynnillä työvoimaviranomaisten luona. Ihan kivasti meni, paitsi että virkailija vältti äärimmäisyyksiin saakka työnhausta tai työpaikoista puhumista. Yritin johdattaa keskustelua aiheeseen, mutta keskustelukumppanin silmät lasittuivat ja huomio kohdistui tietokoneen näytölle. Että kannattaisiko sitä esim. yrittää jotain jatkokoulutusta tai että millainen näkemys työvoimaviranomaisella on viittäkymppiä lähestyvien työllistymisestä?, kyselin. Jäin ilman vastausta, mutta kuulemma työvoimaviranomaisten CV-netissä kannattaisi käydä laittamassa oma CV näytille. No käykö niitä joku katsomassa?, kysyin. Ei juurikaan, kuulemma. Mutta kannattaa silti laittaa, eihän sitä koskaan tiedä.

TE-toimistot onnistuvat YLEn mukaan ohjaamaan työn syrjään vähemmän kuin joka neljännen työnhakijan. Ei vaikuta hyvältä. Tuntuu siltä, että entisistä työnvälittäjistä on tullutkin työttömyyskassoihin tai Kelaan työttömyyskorvauslausuntoja suoltava byrokratian keidas. Olisiko syytä pohtia moisen paperiensiirtelytoimiston lakkauttamista ja työttömyysturvakelpoisuusviranomaisen tehtävien siirtämistä Kelan hoidettavaksi? Säästyisipähän ainakin osa siitä 200 miljoonasta eurosta, joka nyt käytetään työvoimatoimistojen ja työllisyyskoulutusten pyörittämiseen.

Osaksi työvoimatoimistojen tehottomuudelle löytyy selitys suosikkiaihepiiristäni eli yksityisten rekrytointifirmojen tulosta markkinoille, jolloin yhä useampi työpaikka menee työvoimatoimistoilta "sivu suun". Onpahan saatu työvoiman välityskin siirrettyä markkinavoimien hoidettavaksi, kuten näyttää käyvän kaikille muillekin ex-hyvinvointiyhteiskunnan palveluille käyvän. Mutta onneksi elämmekin paremminvointi-Suomessa, jossa voidaan niin hyvin, että on varaa jättää osaavaa, motivoitunutta ja työntekoon halukasta työvoimaa ajelehtimaan helppojen mutta pienten tukien varaan. Itse tekisin mieluummin jo töitä - jopa näillä helteilläkin - kuin hoitaisin puutarhaa, vaikka sekin on mukavaa.

Toiseen ajankohtaiseen aiheeseen: rekrytointirintamalla on näemmä koittanut uusi aika, yhä useampi lähetetty hakemus jää ilman mitään vastausta, että kuinka kävi. Useimmiten tulee kuittaus, että hakemus on vastaanotettu ja "that's it"... Kannattaako noita monimutkaisia nettilomakkeitakaan enää edes täyttää? Nekin kun ovat joka ikisessä rekrytointifirmassa ja yrityksessä kaikissa erilaiset.

Kuka vihjailee ja kuka toteuttaa?

21.5.2013 julkaistussa Hesarin jutussa puututaan ikäsyrjintään. Rekrytointifirmat väittävät, että työnantajilta tulee toiveita rekrytoitavan iän suhteen. Pitää varmaan paikkansa, mutta ei vuokratyö- ja rekrytointifirmoillakaan ihan puhtaat jauhot taida pussissa olla... Esimerkkeinä nyt vaikka Studentwork/Sharper, joka toki ansaitsee tunnustuksen siitä että he toteuttavat tätä ikäsyrjintää avoimesti, tällöin jo vanhemman vuosimallin edustajan ei tarvitse tuhlata aikaansa hakemalla heidän ja heidän asiakasyritystensä palvelukseen. Ko. kaltaisten rekrytointifirmojen asiakasyritysten toki kannattaa miettiä millaista viestiä tällainen toiminta antaa heistä.

No, niin tai näin, asia ei muutu eikä tule muuttumaan ennenkuin siihen puututaan kovalla kädellä. Työsuojelupiirien pitäisi puuttua jokaiseen heille tulleeseen ikäsyrjintäilmoitukseen ja tutkia asia kohteena olevan yrityksen kanssa. Ja kuluttajatkin voivat tietysti ohjata omaa kulutustaan sellaisille yrityksille, jotka ovat tunnetusti tasa-arvoisia työllistäjiä.

Mieluumminhan tietysti tämänkin asian soisi hoituvan positiivisesti, eli kaiken ikäisten työntekijöiden arvostus pitäisi saada kohdalleen. Nuorilla on energiaa ja kiinnostusta, kokeneemmilla työntekijöillä taas iän (ja sen kokemuksen) mukanaan tuomaa varmuutta ja hiljaista tietoa. En tiedä miten ikätasa-arvo toteutuu Berner Oy:llä uusien työntekijöiden rekrytoinneissa, mutta aiemmin tänä vuonna yritys palkittiin ikäohjelmastaan, jolla tuetaan yrityksen ikääntyviä työntekijöitä jatkamaan työssään mahdollisimman pitkään ennen eläkkeelle siirtymistä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten yritys voi henkilöstön hyvällä kohtelulla luoda positiivista ulkoista mielikuvaa ja varmasti myös parantaa yrityksen sisäistä työilmapiiriä (jos siinä parantamista edes on?).

Henkilövalintoja tehtäessä ikä on huono valintakriteeri, ihminen voi olla iästään riippumatta erittäin soveltuva tai ei ollenkaan soveltuva haettuun tehtävään. Palkkaus on työnantajalle aina riski, työntekijällehän töihin pääsyssä ei ole riskiä, koska useimmiten huonosta työnantajasta pääsee eroon helposti. Huonon valinnan tehneelle työnantajalle taas tie on kivulias ja usein kalliskin... No taas meni negatiiviselle puolelle. Posiitivisesti ajateltuna, onnistunut rekrytointi ei ole iästä kiinni ja se "hyvä tyyppi" voi olla minkä ikäinen tahansa. Me jokainen kun olemme koko ikämme se sama ihminen...

Töitä suhteilla?

Päivän Taloussanomat kirjoittaa, että yli 50-vuotiaan pitäisi hakea töitä omilla suhteilla, koska rekrytointiprosesseissa karsitaan lähes automaattisesti rekrytoijaa nuoremmat hakijat (!).  Ensin tuli mieleen, että kas kummaa, kun ikäsyrjintä tunnustetaan jo tyyliin "business as usual". Jos näin on, niin miksei asiaan puututa? Toiseksi, jos töitä pitäisi hakea suhteilla, niin esimerkiksi alan vaihto voi käydä epätodennäköiseksi.

Nimetön työnhaku

Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi nimettömästä työpaikan hausta keinona torjua eri tyyppistä syrjintää työmarkkinoilla. Se voisi olla hyvä alku. Toinen keino voisi olla julkistaa julkisesti ilmoitettuihin työpaikkoihin valittujen tietoja (esim.. ikä, sukupuoli, koulutus, työkokemus ja valintaperuste). Julkistettavissa tiedoissa ei olisi pakko ilmoittaa nimeä. Toimiakseen tämä edellyttäisi lainsäädännön muuttamista eli sitä, että julkinen valta haluaisi aidosti vähentää syrjintää työmarkkinoilla. Jos kaikki työmarkkinoilla toimijat jo toimivat - kuten väitetään - lain mukaan kestävillä perusteella, niin kenelläkään ei pitäisi olla mitään tällaista toimintamallia vastaan.

32

Kävin läpi lähettämiäni työpaikkahakemuksia viimeisen puolentoista vuoden ajalta. Niitä oli 32 kappaletta. Näistä yksi hakemus poiki haastattelukutsun, joka myös eteni toiselle haastattelukierrokselle ja soveltuvuustesteihin. Soveltuvuustestien tulokset olivat erinomaiset ja sijoituin kakkosijalle tässä kisassa. Tämä hakuprosessi olikin kutakuinkin ainoa, jossa prosessi eteni ripeästi ja minut hakijana pidettiin jatkuvasti ajan tasalla haun etenemisestä. Vaikka tietysti olinkin pettynyt etten tullut valituksi, minulle jäi silti kyseisestä yrityksestä positiivinen kuva. Tässä haussa poikkeuksena oli se, että hakua suoritti nimenomaan itse yritys eikä rekrytointifirma. Valitettavasti en voi tässä yhteydessä mainita yrityksen nimeä, koska luonnollisista syistä haluan pitää blogini mahdollisimman anonyyminä.

32 hakemusta. Tiedän, että monet ovat lähettäneet moninkertaisen määrän tähän verrattuna ja tiedän että kuinka paljon vaivaa joutuu käyttämään, jos haluaa tehdä hyvän ja itseään hyvin kuvaavan hakemuksen. Työttömyys on työlästä, eikö vain? Onko tuo työ sitten turhaa? On ja ei. Itse olen ainakin noiden hakemusten laatimisen aikana oppinut paremmin ymmärtämään omaa osaamistani ja taitojani ja pohtimaan kehittymistarpeitani. Turhalta tuo hakemusten laatimiseen käytetty työ tuntuu siinä vaiheessa, kun se kielteinen vastaus napsahtaa sähköpostiin.

Hakustrategioitakin voi miettiä. Miten tekisin itseni tunnetuksi itseäni kiinnostaville yrityksille. Työurani alussa oli vielä mahdollista soittaa suoraan potentiaaliselle työnantajalle tai vaikka mennä käymään henkilökohtaisesti. Nyt kaikki työnhaku tapahtuu sähköisesti usein niin, että hakemuksessa ei ole edes yrityksen kontaktihenkilöä, jolle voisi soittaa ja kysyä lisää tehtävästä tai kertoa olemassaolostaan. Uskon, että tästä kärsivät sekä hyvät työnhakijat että hyviä työntekijöitä etsivät yritykset. Miten sitten saada kontakteja? Usein rekrytointitapahtumat ovat suunnattu nuorille, olen käynyt muutamassa ja kohdannut usein hieman ihmettelevää asennetta, kun tällainen keski-ikäinen tulee kyselemään töitä.

----

Nyt kun päästiin numeroissa alkuun, niin laitanpa tähän muutaman muunkin numeron tältä päivältä:

Avoimet työpaikat oikotie.fi -sivustolla: 3068
Avoimet työpaikat mol.fi -sivustolla: 15708
Avoimet työpaikat monster.fi -sivustolla: yli 1000 (ei tarkkaa lukua saatavilla)

Työttömiä työnhakijoita Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan (pdf-linkki) 282200 (Joulukuu 2012).

Tarttisko tehdä jotain?